Ratkaistaan: Energiaratkaisujen pelillistäminen

Energiatalouden ennustettavuuden ”sumuisuus” tuntuu olevan tuttu ongelma niin kuluttajatasolla, esimerkiksi auto- ja lämmitysenergiavalinnoissa, kuin yritys- ja kuntatasollakin kustannuselämän ja talouselämän ratkaisuja tehtäessä. Energiaratkaisujen pohjalla tulisi olla mahdollisimman vakaa ja luotettava faktapohja. Näitä ovat mm. lämpöarvo, lämpökapasiteetti, energiatiheys – oikeastaan mitä vain, jolla voidaan johtaa joulet ja wattitunnit. Uutta horjuvaa ja epävarmuutta lisäävää termistöä energiakeskusteluun ovat tuoneet spekuloivat ja odotuksia herättävät näkemykset, jotka ovat aivan relevantteja omassa kontekstissaan, mutta eivät energiatalouden kapasiteetin ja resurssien todellisuudessa – niin tärkeää kuin ilmastokysymyksiin reagoiminen ja sen historiallisten virheiden korjaaminen onkin. Tai markkinatalouden vaihdannaisuuden ja talouselämän energiakaupan pörssien luotettavuuden turvaaminen.

”Energiapelin” lähtökohtana on kuitenkin aina fysiikan ja tieteen tosiasiat. Eri aloilla, verrattaessa esimerkiksi talous-, ympäristö- ja politiikkatieteitä, termistöt ja tavoitteet ovat erilaisia. Varsinkin talouden- ja politiikanalojen työkalujen joukkoon kuuluu tapoja, joilla luodaan turbulenttisuutta ja horjutetaan vakautta. Nämä tavat palvelevat jonkin tahon intressejä. Tämän vuoksi pidän parhaana, että asiat pidettäisiin yksinkertaisina ja selkeinä, erillään vaikutteista, joihin ei voida vaikuttaa, mutta jotka ohjaavat elämää. Tarvittaisiin keino jakaa vertaisarvioitua tietoa, ja taklata toista, kontekstiin kuulumatonta tietoa.

Uusi konsepti tiedon käsittelylle

Nykypäivän trendi niin sivistyksessä kuin tiedottamisessakin on pelillistäminen. Parhaimmillaan näkisin tiedon jakamisen ja kerätyn datan hyödyntämisen aktivoivan ihmisiä, mielekkään tekemisen ohessa, oppimaan asiasta lisää. Teeman runsaasta lähdetiedon saatavuudesta johtuen harjoitteita voisi jakaa suuremmallekin ryhmälle ja luoda uuden konseptin tiedon käsittelylle.

Mainitsin ”energiapelin”, jota jokainen pelaa myös osaltaan elämänsä varrella. Olen ollut huomaavinani klassisessa lautapelissä Monopolissa useita yhteneväisiä piirteitä energiaratkaisujen päätöksiin. Usein pelaaja voi tehdä vain rajatun määrän valintoja resurssien tai tilanteen johdosta. Toisinaan hyvääkin strategiaa heittelee Sattuma- ja Yhteismaa-kortit. Myös korttien osoittamat verot, sakot ja muut erikoismaksut maksetaan pankille, josta niitä on voinut jakaa pelaajille erinäisin etuisuuksin sääntöversioiden mukaan. Sattuma-korttien voidaan ajatella ilmentävän sotia ja taloudellisia kriisejä, vaikka ne eivät todellisuudessa niin sattumia olisikaan, vaan politiikan seurannaisuuksia. Yhteismaa-kortit vuorostaan kuvastavat jonkin verran lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia, joiden ehdoilla pelin kulkua ja käänteitä ohjataan. Summasummarum, pelin henkeen kuuluu, ettei aina paraskaan osaaja ole aina voittaja, koska myös sattuma heittää noppaa – ”alea iacta est”.

Tosiasia on kuitenkin energian kanssa se, että kulutusta tulee jokaisen pyrkiä osaltaan, vaikka pieneltäkin, vähentämään. Keskittyä kestävään ja mahdollisimman kiertävään, uusiutuvaan prosessiin. Vain näin voidaan turvata parhaat mahdollisuudet resurssien riittävyyteen ja kokonaistaloudelliseen lopputulokseen pitkässä juoksussa. Usein paikallisen kestävän energian ratkaisut ovat omavaraisia ja tukevat parhaiten vastuullisuutta, yhteisöllisyyttä ja luovat ympärilleen vireätä ekosysteemiä.

Kannattavat pelistrategiat

On olemassa lukematon määrä strategiapelejä tietokone- ja lautapeleinä, joissa tavoitteena on kerätä ja hallita erilaisia resursseja. Pelien dynamiikkaan tuntuu kuuluvan useimmiten nollasumma-peliteoria, jossa menestyvän pelaajan resurssi on kanssapelaajilta pois. Näinhän sen ei välttämättä tarvitse olla, voisi luoda peliteorian, jossa kaikki pyrkivät lisäämään ja hyödyntämään resurssia ja kapasiteettia, välttäen hukkaa ja kulutusta.

On houkuttelevaa ajatella, kuinka nopeasti pelilaudalla pääsisi etenemään tehdessään viisaita, tosiasioihin perustuvia ratkaisuja, välttäen näennäisesti säästeliäitä ja lyhytnäköisiä ratkaisuja. Toki genreen vaikuttaisi mahdollisesti erinäiset odottamattomat ja satunnaiset muuttujat, mutta suuressa kuvassa eteneminen painottuisi faktojen ja tosiasioiden kunnioittaminen, jolla tarjotaan pohja rationaalisen ja kannattavan pelistrategian mahdollisuus. Hyvin toteutettuna kyseisellä pelillä olisi varmasti potentiaalia myös kasvattamisen ja energiataloudellisen kulttuurin tiedottamisessa. Kuten sanoin, energiatalouden saralla on laajasti tietoa, tutkimusta ja dataa, jota ammentaa. On myös paljon väärää tietoa, tietämättömyyttä, sekä näkemyksellistä kuplautumista, joka haastaa jatkuvasti energiatehokkaan ja resurssiviisaan toiminnan edellytyksiä.

Tiesitkö? 

• Bensaa voidaan korvata ns. sähköpolttoaineella, jota valmistetaan mm. ”vihreästä vedystä” ja ilmakehästä kaapatusta hiilidioksidista.
• Tuuli- ja aurinkovoimalla voidaan tuottaa sähköä ja niin myös ”vihreätä vetyä”.
• Vety on maailman kaikkeuden yleisin alkuaine, mutta maapalolla vety on yleensä sitoutuneena muihin aineisiin kemiallisina sidoksina, kuten hapen [O] kanssa muodostaen vettä H₂O. Yleisesti ottaen maapallolla vetyä ei ilmene ”vapaana”, vaan kaikki vety on tuotettua.
• Vetykaasun lämpöarvo on korkea (n. 119 MJ/kg), joka on miltei kolme kertaa bensiiniin (43,0 MJ/kg) lämpöarvo. Kuitenkin Bensiinilitra sisältää neljä kertaa enemmän energiaa kuin nestemäinen vety, ollen näin taloudellisempaa kuljettaa.
• Nestevedyn tiheys (70,8 kg/m³ 20 K lämpötilassa) on huono, minkä vuoksi sen energiatiheys tilavuuteen nähden ei ole houkutteleva kuljetettavaksi.
• Yhdisteissä vety kuitenkin sitoutuu tiiviimmin kuin puhdas vety alkuaineena. Esimerkiksi litrassa vettä (H₂O) on vetyä 56% enemmän kuin litrassa nestemäistä vetyä! Monissa hiilivetypolttoaineissa vetyä on vielä huomattavasti enemmän tiiviisti sitoutuneena.
• Vettä vuorostaan on saatavissa laajoilla alueilla ilman suurempaa kuljetusta.