Tekoäly ja ihminen: komplementaarinen suhde oppimisessa

31.10.2023Petra Sippola, KTT, johtamisen lehtoriJohtamisjuonia

Tekoäly (AI) on osoittanut huomattavaa potentiaalia monilla aloilla, mutta sen yhteisvaikutus ihmisen kanssa on usein väärinymmärretty. Sen sijaan, että näkisimme tekoälyn ja ihmisen kilpailuasetelmana, olisi hedelmällisempää ymmärtää niiden suhde komplementaarisena, toisiaan täydentävinä, missä molemmilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa.

Tekoäly kykenee käsittelemään suuria tietomääriä lyhyessä ajassa. Se tunnistaa kaavoja ja suuntauksia, jotka ovat ihmiselle näkymättömiä ja tehdä ennusteita perustuen näihin malleihin. Ihminen, toisaalta, kykenee arvioimaan tätä tietoa, tekemään syvällisiä johtopäätöksiä ja soveltamaan sitä eri konteksteissa. Vaikka tekoäly tunnistaa ja jäljittelee inhimillisiä tunteita, sen kyky ymmärtää ja reagoida niihin on rajallinen. Ihmisellä on ainutlaatuinen kyky empatiaan, minkä avulla hän voi ymmärtää toisten tunteita ja toimia sen mukaisesti.

Tekoäly generoi uusia ideoita datan perusteella, mutta inhimillinen luovuus kumpuaa ihmisten kokemuksista, tunteista ja kulttuurista taustoista. Ihmiset kykenevät näkemään asioiden välisiä yhteyksiä ja luomaan uusia konsepteja. Tekoälyn päätöksenteko perustuu algoritmeihin ja dataan. Vaikka se voi olla objektiivinen, se ei välttämättä ole aina eettinen. Ihmisen moraalinen kompassi, arvot ja eettinen ymmärrys ovat korvaamattomia monimutkaisten päätösten teossa.

Ihmiset ymmärtävät kulttuurisia vivahteita, kieltä ja sosiaalisia normeja syvällisellä tasolla. Tekoäly voi oppia kulttuurisista malleista, mutta ihmisen intuitiivinen käsitys ja kyky sopeutua eri kulttuurisiin ympäristöihin on vertaansa vailla.

Kun ymmärrämme tekoälyn ja ihmisen suhteen komplementaarisena, voimme hyödyntää molempien vahvuuksia parhaalla mahdollisella tavalla. Tekoäly ottaa vastuun rutiininomaisista, datavetoisista tehtävistä ja antaa ihmisille mahdollisuuden keskittyä korkeamman tason ajatteluun, päätöksentekoon ja luovaan työhön. Yhdessä ne saavuttavat tuloksia, jotka ylittävät kummankin yksittäisen potentiaalin.

Esimerkiksi tekoäly voi olla opettajan suuri apuri. Aalto yliopistossa on kehitetty tekoälypohjainen matematiikkatuutori, jolta voi pyytää apua matematiikan tehtäviin milloin ja missä tahansa. Idea tuutoriin syntyi, kun kehittäjät huomasivat opettajien resurssien olevan rajalliset, jonka seurauksena moni oppilas jäi ilman apua. Tuutori ei anna suoria vastauksia, vaan ensimmäisen askeleen tehtävän ratkaisemiseen. Tuutori on kokeilussa mm. Espoon Haukilahden lukiossa ja menossa testiin kuuteen eri helsinkiläiskouluun. (Yle 2023a)

Tekoälyn ja inhimillisen vuorovaikutuksen optimaalinen yhdistäminen

Tekoälyn integrointi päivittäiseen elämäämme on johtanut uudenlaiseen vuorovaikutusdynamiikkaan ihmisten välillä sekä ihmisten ja koneiden välillä. Jotta voimme hyödyntää tekoälyn tuomaa potentiaalia samalla kun säilytämme inhimillisen kosketuksen, meidän on löydettävä tasapaino näiden kahden välillä.

Tekoälyn käyttö ei ole sopivaa joka tilanteeseen. Esimerkiksi lääketieteessä, tekoäly voi auttaa diagnosoinnissa, mutta potilaan kertoessa huolistaan tai peloistaan inhimillinen empatia ja kuuntelu ovat korvaamattomia.

Teknologian tulisi olla intuitiivista ja helppokäyttöistä, jotta ihmiset voivat keskittyä vuorovaikutukseen toistensa kanssa sen sijaa, että kamppailisivat koneen kanssa.

Tekoäly on työkalu, joka auttaa ihmisiä tekemään päätöksiä. Tekoälyn tehtävä ei ole korvata inhimillistä päätöksentekoprosessia. Ihmiset voivat hyödyntää tekoälyn tarjoamaa tietoa, mutta lopullinen päätös tulisi olla aina ihmisen käsissä.

Tekoälyn suunnittelussa tulisi ottaa huomioon emotionaalinen älykkyys. Esimerkiksi chatbotit, jotka tunnistavat käyttäjän tunnetilan ja reagoivat siihen sopivalla tavalla, parantavat asiakkaiden käyttäjäkokemusta. Tekoälyjärjestelmien tulisi pystyä oppimaan ja mukautumaan käyttäjien tarpeiden ja mieltymysten mukaan, jotta vuorovaikutus pysyy sujuvana ja tehokkaana.

Myös tekoälyn toiminta ja päätöksenteko tulisi olla läpinäkyvää, koska se luo luottamusta ja varmuutta siitä, että tekoäly toimii heidän parhaakseen. Teknologian ei tulisi koskaan kuitenkaan syrjäyttää inhimillistä kontaktia. Jatkossakaan asiakaspalvelun, koulutuksen ja hoitoalan inhimillisen yhteyden merkitystä ei voi korostaa liikaa.

Opettajien koulutuksen merkitys

Tekoälyn nopea leviäminen ja sen tuoma potentiaali opetussektorilla on herättänyt keskustelua siitä, miten opettajien koulutus tulisi järjestää tulevaisuudessa. Opettajien koulutuksella on keskeinen rooli siinä, miten tekoälyä hyödynnetään opetuksessa tehokkaasti ja eettisesti.

Tulevien opettajien tulee tuntea digitalisaation, automaation ja tekoälyn luonnetta. Siten he pystyvät omalta osaltaan auttamaan oppilaitaan, jotta nämä pärjäävät tulevaisuudessa. Opettajien on tärkeää ymmärtää tekoälyn peruskäsitteet ja sen toimintamekanismit, koska se auttaa heitä valitsemaan oikeat työkalut ja sovellukset oppimisympäristöön ja ohjaamaan opiskelijoita niiden käytössä. Automaatio ja tekoäly epäilemättä hävittävät rutiinitehtäviä, mutta analyyttistä ajattelua, luovuutta, näppäryyttä ja sopeutumiskykyä jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin omaavien tarve kasvaa. (Pietikäinen & Silvén 2023, 191)

Opettajat näkevät jo monien opiskelijoiden käyttävän tekoälyn pohjautuvia palveluita ovat siksi avoimia sen käyttöön opetuksessa. Tekoälyn, koneoppimisen ja robotiikan nopea kehitys vaikuttaa kaikkiin teollisuuden aloihin ja siksi myös koulutukseen. Koulutuksessa on keskityttävä uusimman ja joustavimman tekoälyteknologian käyttöön varhaisessa vaiheessa myös luokkahuoneessa. (Pietikäinen & Silvén 2023, 191)

Monet opettajat pelkäävät, että teknologia ja robotit ottavat kokonaan opettajan roolin. Olennaisia ovat kuitenkin opiskelijoiden oppimisteot, joita teknologian ei pidä rajoittaa. Ja vaikka robotit voisivatkin opettaa opiskelijoita matematiikassa, sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen opettaminen jää ihmisille. Tekoälyn käytöllä pitää aina tavoitteena parantaa oppimista ja opiskelijoiden kehitystä sekä opettajan suoriutumista. Tällä hetkellä koulutuksessa kipuillaan muutosten kanssa, mikä tuskin koskaan loppuu. Tulevaisuudessa silti saanemme nähdä tekoälyn edut koulutuksessa: opetusta on saatavilla mistä tahansa ja milloin tahansa ja opiskelijalle voidaan räätälöidä hänen lähtötasonsa huomioon ottavat tehtävät. Lisäksi osa opettajan ’tylsistä’ tehtävistä, kuten vastausten arviointia, voidaan automatisoida ja chatbotit voivat vastata yleisimpiin kysymyksiin. (Pietikäinen & Silvén 2023, 191)

Tekoälyyn liittyy monia eettisiä kysymyksiä, kuten datan kerääminen ja sen käyttö, algoritmien puolueettomuus ja tekoälyn vaikutus yksilön oikeusiin. Opettajien tulee olla tietoisia näistä kysymyksistä ja pystyä opettamaan niitä oppilaille. Tekoäly ei ole myöskään erehtymätön. Opettajien on opetettava opiskelijoita lähestymään tekoälypohjaisia ratkaisuja kriittisesti, kyseenalaistamaan niiden tulokisa ja tunnistamaan mahdolliset virheet tai puutteet. Opettajien tulisi osata arvioida myös tekoälyn pedagogista soveltamista eli sitä, milloin ja miten tekoälyä voidaan käyttää tehokkaasti opetuksessa.

Tekoälyn kehitys on nopeaa, ja se on yllättänyt monet tutkijatkin. (Yle 2023b) Opettajien koulutuksen tulisikin olla jatkuvaa, jotta he pysyvät ajan tasalla teknologian kehityksestä ja osaavat hyödyntää sitä myös parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka tekoäly voi tuoda monia hyötyjä opetukseen, opettajien inhimillinen kosketus on korvaamatonta. Opettajien on tärkeää ymmärtää, miten yhdistää tekoälyn tarjoamat mahdollisuudet sosiaalisemotionaaliseen oppimiseen, joka keskittyy inhimillisiin taitoihin kuten empatiaan, yhteistyöhön ja itsetuntemukseen.

Parhaiten opettajienkin oppimista edistää yhteistyö muiden opettajien, koulutuksen asiantuntijoiden ja teknologian ammattilaisten kanssa. Opettajien koulutuksen merkitys tekoälyssä on keskeinen, jotta voimme rakentaa opetusalaa, joka hyödyntää teknologian tarjoamia mahdollisuuksia samalla kun säilytämme inhimillisyyden ja arvot opetuksessa.

Oppimisessa hyödynnettävissä tekoälyratkaisuissa olisi tärkeää huomioida entistä vahvemmin pedagoginen näkökulma, koska tekoälyasiantuntijoilla ei ole välttämättä tietoa pedagogisista prosesseista. On melko epärealistista edellyttää koulutustutkijoita perehtymään tekoälyteknologioiden saloihin (Zhai ym. 2021).

Opettajuus ja opettajan rooli tekoälyn hyödyntämisessä

Tekoälyn soveltamisalueet ovat kasvaneet räjähdysmäisesti myös koulutuksessa. Opettajuuden ytimessä on aina ollut tiedon siirtäminen, ohjaaminen ja kannustaminen. Opettajan pääasiallinen rooli on toimia opiskelijoiden tukena heidän oppimisprosessissansa, herättää kiinnostusta ja innostaa oppimaan uusia asioita.

Opettajat voivat hyödyntää tekoälyä opetuksen apuna, jolloin opiskelijoiden oppimista voi tehostaa ja yksilöllistää. Esimerkiksi adaptiiviset oppimisjärjestelmät mukautuvat opiskelijoiden oppimistahtiin, tarjoamalla räätälöityjä tehtäviä ja materiaaleja. Opettajalle tämä tarkoittaa mahdollisuutta tarjota kullekin oppilaalle juuri hänen tarvitsemansa tuki ja haasteet.

Kun tekoäly huolehtii osasta opettajan rutiininomaisista tehtävistä ja auttaa materiaalin räätälöinnissä, opettajan rooli muuttuu väistämättä. Yhä keskeisemmäksi nousee opettajan kyky ohjata oppilasta itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun, tiedonhankintataitojen opettamiseen sekä elinikäisen oppimisen merkityksen korostamiseen. Opettajan rooli on myös yhä enemmän opastaa myös opiskelijoita ymmärtämään tekoälyn toimintaa, sen mahdollisuuksia ja rajoituksia sekä sen eettisiä ulottuvuuksia.

Tekoälyn hyödyntäminen edellyttää opettajilta jatkuvaa kouluttautumista. Teknologian nopea kehitys vaatii opettajilta kykyä pysy ajan hermolla, mutta myös kriittistä suhtautumista uusiin työkaluihin ja menetelmiin.

Tekoäly avaa uusia ovia koulutusalalla, mutta se ei korvaa opettajaa. Opettajan rooli muuttuu tiedon välittäjästä enemmän mentoriksi, ohjaajaksi ja oppimisen mahdollistajaksi. On tärkeä ymmärtää, että tekoälyn ja teknologian tulee olla opettajan työkaluja, eikä päinvastoin. Opettajan tehtävä on hyödyntää näitä työkaluja parhaalla mahdollisella tavalla opiskelijoiden hyväksi, samalla kun hän opastaa nuoria navigoimaan tässä yhä digitaalisemmassa ja tekoälykeskeisemmässä maailmassa.

Lopuksi

Tekoäly ja inhimillinen vuorovaikutus ovat kaksi keskeistä elementtiä nykyaikaisessa opetuksessa. Molemmilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja niiden yhdistämine oppimisympäristöissä edellyttää huolellista harkintaa.

Tekoäly tuo monia etuja eri oppimisympäristöihin, koska se räätälöi oppimismateriaaleja yksilöllisesti oppilaan tarpeiden mukaan, tunnistaa oppimisvaikeudet ja ehdottaa ratkaisuja niihin sekä mahdollista opetuksen skaalaamisen suurille oppilasryhmille. Lisäksi se voi tuottaa dataa opiskelijoiden oppimisprosessista, joka auttaa opettajia ymmärtämään paremmin oppilaiden tarpeita ja edistymistä.

Inhimillinen vuorovaikutus on kuitenkin edelleen korvaamaton osa oppimisprosessia. Opiskelijoiden väliset sosiaaliset suhteet, opettajan kannustus, empatia ja ymmärrys sekä ryhmässä toimiminen ovat kaikki olennaisia osia niin oppimisessa kuin opetuksessa. Näitä elementtejä ei mikään tekoäly korvaa, ainakaan vielä. Vuorovaikutus on merkittävä osa pedagogista prosessia. Pedagogiseen vuorovaikutukseen liittyvistä tekoälysovelluksista on vielä vähän tutkimustietoa. Voisiko esimerkiksi chatbot neuvoa tai kannustaa oppijoita oppimaan?

Avain tekoälyn ja inhimillisen vuorovaikutuksen optimaaliseen yhdistämiseen on ymmärtää molempien vahvuudet ja heikkoudet. Teköälyn tulisi ottaa hoitaakseen tehtävät, jotka ovat rutiiniomaisia, aikaa vieviä ja joihin sen tarkkuus ja tehokkuus ovat parhaimmillaan.

Toisaalta inhimillisen vuorovaikutuksen tulisi keskittyä niihin osa-alueisiin, joissa ihmisen kyky ymmärtää, olla empaattinen ja kommunikoida ovat keskiössä. Opettajan rooli ei ole kaataa tietoa opiskelijoille vaan myös mentoroida, valmentaa, tukea ja ohjata.

Tekoälyn ja inhimillisen vuorovaikutuksen välinen tasapaino voi vaihdella eri oppimisympäristöissä. Perinteisessä luokkahuoneessa opettajan ja oppilaiden välinen suora vuorovaikutus on keskiössä. Verkkokursseilla tekoäly voi olla keskeisemmässä roolissa mutta niissäkään inhimillisen vuorovaikutuksen merkitystä ei tule arvioida.

Tekoälyn ja inhimillisen vuorovaikutuksen yhdistäminen oppimisympäristöissä on monimutkainen tehtävä, joka edellyttää ymmärrystä molempien vahvuuksista ja heikkouksista. Tavoitteena tulisi olla oppimisympäristö, joka hyödyntää molempien parhaat puolet ja mahdollistaa tehokkaan, yksilöllisen ja merkityksellisen oppimiskokemuksen kaikille oppilaille.

 

Kirjoittaja

Petra Sippola, KTT, johtamisen lehtori

Osa artikkelista esitellään osana AMK- ja ammatillisen opetuksen tutkimuspäiviä Porissa 2-3.11.2023.

Lähteet

Pietikäinen, M & Silvén, O. 2023. Miten tekoäly vaikuttaa elämäämme 2050-luvulla. Konenäön ja signaalianalyysin keskus. Oulun yliopisto. Saatavana: Miten tekoäly vaikuttaa elämäämme 2050-luvulla? (oulu.fi)

Sitra (2022a). Suomen vahvuudet, haasteet ja mahdollisuudet datatalouden rakentamisessa. Mitä Suomi voi oppia datatalouden edelläkävijämailta? https://www.sitra.fi/julkaisut/suomenvahvuudet-haasteet-ja-mahdollisuudet-datatalouden-rakentamisessa/#4-1-saksa-teollisuudendigitalisaatio-vauhdittajana

Yleiradio. (2023c), Google vastaa Microsoftin haasteeseen tekoälyssä, julkaisee oman kilpailijansa ChatGPT:lle, 7.2.2023, https://yle.fi/a/74-20016690

Yleisradio. 2023a. Lukio-opettaja keksi keinon, miten hän voi paljastaa ChatGPT:llä huijanneet oppilaat. Saatavana:  Lukio-opettaja keksi keinon, miten hän voi paljastaa Chat GPT:llä huijanneet oppilaat | Yle Uutiset

Yleisradio. 2023b. Tekoäly voi pian auttaa täyttämään excel-taulukot työpaikalla – nopea kehitys yllätti tutkijankin. Saatavana: Tekoäly voi pian auttaa täyttämään excel-taulukot työpaikalla – nopea kehitys yllätti tutkijankin | Yle Uutiset

Zhai, X., Chu, X., Chai, C. S., Jong, M. S. Y., Istenic, A., Spector, M., Liu, J.-B., Yuan, J., & Li, Y. 2021. A Review of Artificial Intelligence (AI) in Education from 2010 to 2020. Complexity, 2021, 1–18.

Jaa artikkeli

Lisää aiheesta

Lue myös