Osaamisen hyödyntäminen on avaintekijä innovaatioiden ja tuottavuuden kasvussa
Ajatelkaa, mitä tapahtuisi, jos Suomessa vapautettaisiin kaikki olemassa oleva osaaminen käyttöön? Kaikki se tieto ja taito, jota yksilöille on kertynyt? Innovointi, itseohjautuvuus ja tulokset paranisivat huimasti.
Mitä osaaminen on?
Sana ’osaaminen’ on nykyajan trendisana, jota käytetään laajasti. Kuitenkin uskoisin, että siitä, mitä se pitää sisällään, on valtavasti eri ymmärryksiä. Ne ymmärrykset tietysti pohjautuvat tulkitsijan, puhujan, kirjoittajan tai päättäjän omaan osaamiseen, paradoksaalisesti. Osaamisen osaaminen on iso teema, jossa Suomessa yleisesti ja organisaatioissa yksityiseltä julkiselle lienee kehittämisen varaa.
Osaaminen on tieteen kielessä käsite competence tai competency, tästäkin on erilaisia näkemyksiä [1, 2, 3]. Joku voi liittää osaamiseen käsitteitä kuten tietotaito (know-how) tai asiantuntijuus eri tasoineen [4], mutta tieteellisestä näkökulmasta ne ovat eri asioita, vaikkakin kaikki linkittyvät toisiinsa. Dreyfusin (2004) mukaan asiantuntijuus rakentuu viisiportaisella asteikolla: noviisi, kehittynyt aloittelija, pätevä, taitava ja ekspertti. Tässä osaaminen kehittyy noviisin hajanaisesta tiedosta ekspertin syväksi osaamiseksi, josta kaikkia osia ei voi enää erottaakaan, koska osaaminen on niin laajaa ja syvää. Osaamisen ja asiantuntijuuden typistäminen vain yhdelle tasolle tai näkemyksiin perustuvaksi voi supistaa osaamisen hyödyntämistä.
Osaaminen muodostuu valtavasta määrästä asioita. Se on tosiasiallista osaamista, ei sellaista, mitä voidaan ajatella liittyvän nykyisiin tai aiempiin työnimikkeisiin tai tutkintotodistuksiin. Osaamiseen sisältyvät esimerkiksi sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvät taidot, viestimiseen ja dialogiin liittyvät taidot, strategisen ajattelun taidot, integriteetti ja ammatillisuus, monimuotoisuustaidot, alakohtainen osaaminen, tunne-, yhteistyö-, tiimi- ja johtamistaidot. Osaamiset ovat usein pinnan alla ja tulevat näkyväksi teoissa, kuten aina ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Tämän päälle tulee vielä ymmärrys omasta osaamisesta – ovatko osaamiseni ja käsitykseni osaamisestani yhtenevät vai ristiriidassa? Ei ole helppoa ei! Kuitenkin kaikki kehitymme koko elämämme ajan, kukin yksilöllisesti totta kai, oman osaamisemme kartalla huomioiden esimerkiksi sisäiset ja ulkoiset motivaatiomme, persoonallisuuden piirteidemme, aiemman tietomme, oppimistaitomme ja -halumme, mahdollisuuksiemme oppia ja niin edelleen.
Miten minä hyödynnän omaa osaamistani?
Osaamisen kehittäminen on ollut keskustelun ja toiminnan keskiössä. Siinä näkökulma on pääosin yksilössä eli miten yksilö voi kehittää omaa osaamistaan esimerkiksi työllistymiseen liittyen. Toinen puoli tästä osaamisen kehittämisestä on jäänyt pitkälti miettimättä: miten tätä kaikkea osaamista hyödynnetään? Suomalaiset opiskelevat paljon tutkintoja, täydentävät työn ohessa, oppivat työssään ja harrasteissaan ja niin edelleen kerryttävät osaamistaan. Voi miettiä, mitä kaikkea omasta osaamista on hyödynnetty aiemmissa töissä tai nykyisessä työssä. Mihin johtopäätökseen tulet? Usein vastaus on, että osaamista käytetään vain joiltain osin.
Osaamisen hyödyntäminen on avain organisaatioiden tuloksen ja toiminnan kehittämiseen. Vapaus kehittää omaa ja yhteistä työtä innostaa suurinta osaa työntekijöistä: miten voimme tehdä tämän sujuvammin, paremmin, nopeammin työn tavoitetta palvelemaan? Osaamisen hyödyntäminen mahdollistaa omaehtoisen kehittämistoiminnan, ja siten avaa luovuutta ja tuottaa innovaatioita. Vapaus toimia työn tavoitteita palvelevasti edesauttaa itseohjautuvuutta. Mahdollistaviin strategisiin tavoitteisiin tukeutuen ne ohjaavat toimintaa kohti tuottavuutta.
Osaamisen hyödyntämättömyys toisaalta voi yksilölle tarkoittaa esimerkiksi työssä tylsistymistä eli työ ei tarjoa osaamista vastaavia haasteita, mikä voi johtaa edelleen työuupumukseen. Työnantajan kannalta osaamisen hyödyntämättömyys on paradoksaalista. Rekrytointiprosessissa tavoite on hankkia optimaalinen osaaminen työnkuvaan liittyen (jo tässä määrittelyssä osaamisen osaaminen on roolissa). Kun huippuosaaminen on saatu taloon, mitä vaihtoehtoja tälle osaamisen hyödyntämiselle on? Näkisin ainakin kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa huippuosaaja (siis siellä asiantuntijuuden ylimmällä portaalla) etenee työssään osaamiseensa perustuvien visioiden johdattamana luoden uutta ja sovittaen ne muun tiimin työhön. Toisessa vaihtoehdossa huippuosaaja haluaisi edetä työssään osaamiseensa perustuen, mutta jostain syystä se ei ole mahdollista.
Kehittämistyö on aina laatikon ulkopuolelle katsomista ja uudenlaisten mahdollisuuksien visiointia. Kehittäminen jo ajatuksena tarkoittaa olemassa olevan muuttamista jollain tavalla. Muuttamista taas ei voi tapahtua ilman, että jotain vanhaa jätetään taakse. Osaamisen hyödyntämisen voidaan ajatella olevan strategiaan painottuvaa organisaatiojohtamista, joka antaa tavoitteet työlle ja samalla vapautta
Teksti:
Tiina Leino, projektipäällikkö Tour4Youth, opettaja, johtamisen väitöskirjatutkija, SAMK
Lähteet:
