Innovaatiot ja ajattelu työn ytimessä - Miten kehittää organisaation innovaatiokyvykkyyttä?
Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) -investoinnit ovat keskeisiä taloudellisen kasvun ja tuottavuuden parantamisen kannalta. Ne sisältävät investoinnit tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin, ja niiden tarkoituksena on synnyttää uusia ratkaisuja ja kehittää olemassa olevaa liiketoimintaa. Näiden panostusten avulla voidaan vastata moniin Suomen talouden haasteisiin. Vaikka TKI-panostuksia pidetään yleisesti hyvänä ideana, tavoitteesta ollaan vielä kaukana.
Valtion tavoite nostaa TKI-menot neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vaatii merkittäviä investointeja myös yrityksiltä. Yritykset päättävät investoinneistaan omien liiketoiminnallisten päämääränsä perusteella, eivät huvin vuoksi. Niiden tulee nähdä konkreettisia mahdollisuuksia saada TKI-toiminnasta taloudellista hyötyä.
Jotta yritys pysyisi kilpailukykyisenä ja elinvoimaisena, innovaatiotoiminta on välttämätöntä. Innovaatiokyvykkyys tarkoittaa organisaation kykyä muuntaa tietoa, taitoa, kokemusta ja ideoita uusiksi tuotteiksi, prosesseiksi ja toimintatavoiksi. Innovaatiokyvykäs organisaatio hyödyntää resurssejaan suunnitelmallisesti ja pyrkii luomaan uutta arvoa, oli se sitten aineellista tai aineetonta. Tavoitteena on tuottaa hyötyä paitsi organisaatiolle itselleen, myös sen asiakkaille, omistajille ja muille sidosryhmille (Saunila 2009; Lawson & Samson 2001).
Pk-yritysten osalta innovaatiokyvykkyyden kehittäminen on usein haasteellisempaa kuin suuremmilla yrityksillä, johtuen resurssien rajallisuudesta. Saunila ja Ukko (2021) toteavat tutkimuksessaan, että pk-yritykset joutuvat tasapainoilemaan osaamisen kehittämisen ja tuotekehityksen välillä huomattavasti niukemmilla resursseilla kuin suuremmat yritykset. Silti pk-yritykset ovat elintärkeitä Suomen talouden dynamiikalle, ja niiden innovaatiokyvykkyyden tukeminen on ratkaisevan tärkeää pitkän aikavälin kasvun turvaamiseksi.
Työelämä on tekemässä siirtymää tietotyöstä ajatustyöhön, mutta ajatustyön tekijöillä on ongelma: heillä ei nimittäin ole aikaa ajatella työpäivänsä aikana. Heltin (2024) tekemän tutkimuksen mukaan, ajatustyöntekijällä on vain puoli tuntia aikaa ajatella työpäivänsä aikana. Ilmarisen työkykyjohtamisen kehittämispäällikkö Mari Salmen mukaan, työelämässä tarvittaisiin muutosta niin, että ajattelu alettaisiin nähdä yhtenä työtehtävän muiden tehtävien joukossa.
Innovointi, eli jatkuva uudistuminen tarkoittaa oppimista, kasvamista, kehittymistä ja muutosta. Jatkuva uudistuminen edellyttää työntekijöiltä luovuutta ja innovatiivisuutta. Jatkuva uudistuminen on yksilön, tiimin ja yrityksen ainoa pysyvä kilpailuetu. (Sydänmaanlakka 2024.)
Innovaatio tarkoittaa uutta ja omaperäistä tuotetta, joka tuottaa kehittäjälleen lisäarvoa. Käsitys innovaatioista on laajentunut viime vuosikymmeninä: innovaatio ei tarkoita pelkästään fyysistä tuotetta, vaan se voi olla myös palvelu, prosessi tai (liike)toimintamalli. Innovaatiot tuovat organisaatioille taloudellista lisäarvoa, ja ne voidaan ymmärtää uudistuksina ja parannuksina, jotka muovaavat toimintaa ja strategioita. Sydänmaanlakka (2024) kuvaa innovaatioprosessin polkuna, joka etenee ideasta monien vaiheiden kautta uuteen tuotteeseen, palveluun, prosessiin tai toimintamalliin.
Innovaatioajattelun kehittyminen ei tapahdu sattumalta, vaan se vaatii tarkoituksenmukaisia toimia ja suotuisan ympäristön, joka tukee työntekijöiden ja organisaation luovuutta ja kokeilunhalua. Alla on keskeisiä periaatteita, jotka edistävät innovaatioajattelun syntymistä ja kehittymistä.
Innovaatioiden syntyminen edellyttää riittävästi aikaa ja tilaa, jossa yksilöt ja tiimit voivat reflektoida, kehittää ideoita ja testata niitä käytännössä. Tämä tarkoittaa sitä, että organisaatioiden tulisi varata suunnitelmallisesti resursseja ja mahdollisuuksia, joissa innovatiiviset kokeilut voivat tapahtua. Myös työympäristön tulisi tukea luovuutta ja innovatiivista ajattelua.
Luova ongelmanratkaisu ja innovaatio edellyttävät erilaisia ajattelutapoja. Ajattelun erilaiset näkökulmat ja taustat tuottavat uusia ideoita. Ajattelun monimuotoisuus edistää innovaatioiden syntyä tuomalla yhteen laajan kirjon erilaisia kokemuksia ja tietämyksen osa-alueita. Parhaiten tämä onnistuu monimuotoisissa tiimeissä.
Innovatiivinen ajattelu vaatii monenlaisia kontakteja ja keskusteluja, joissa ideat voivat kypsyä ja kehittyä. Avointen vuorovaikutustilanteiden luominen tarjoaa usein hedelmällisen maaperän uusien ajatusten syntymiselle.
Innovaatioiden syntyminen edellyttää systemaattista työtä ja kulttuuria, joka tukee kokeilemista ja kyseenalaistamista. Innovaatioystävällinen kulttuuri on sellainen, jossa virheitä ei pelätä, vaan niitä pidetään oppimisen ja kehittymisen välineinä. Organisaatioiden on rohkaistava henkilöstöään ilmaisemaan ideansa ja ottamaan riskejä.
Innovointi vaatii motivaatiota, osaamista ja innovatiivisuutta tukevaa ympäristöä. Innovointiin liittyy kyky ihmetellä, tarkastella asioita uusin silmin ja yhdistellä olemassa olevaa tietoa uusilla tavoilla. On tärkeää ymmärtää, että innovaatiot harvoin syntyvät yksittäisten henkilöiden irrallisina keksintöinä. Pikemminkin ne syntyvät yhteistyön ja yhteisten ponnistelujen kautta. Työryhmät, joissa yksilöiden erilaisia taitoja ja osaamisia hyödynnetään yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, ovat avainasemassa innovaatioiden kehittämisessä. (Sydänmaanlakka 2024.)
Innovatiivisuus kukoistaa, kun ihmisillä on mahdollisuus toteuttaa itseään. Organisaatioiden tulisikin tukea yksilöiden luovuutta ja tarjota mahdollisuuksia, joissa he voivat tuoda esiin omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Tällainen ilmapiiri auttaa synnyttämään uusia ideoita, jotka voivat johtaa innovaatioihin.
Innovaatiojohtamisessa korostuvat tekijät, jotka tukevat luovuutta ja rohkaisevat yhteistä kehittämistyötä. Innovatiivisuutta edistävä organisaatioympäristö luo perustan, jossa ideat voivat kasvaa ja kehittyä käytännön ratkaisuiksi.
Usein yritysten menestys perustuu jonkinlaiseen innovaatioon – olipa kyseessä tuoteinnovaatio, palveluinnovaatio, prosessi-innovaatio tai liiketoimintamalli-innovaatio. Innovaatioiden avulla yritykset voivat erottautua kilpailijoistaan ja luoda kestävää arvoa.
Innovaatioiden synnyttämiseen tarvitaan myös systemaattista innovaatiojohtamista. Tämä tarkoittaa strategioita, prosesseja ja toimintatapoja, jotka tukevat innovaatiotoimintaa. Hyvä innovaatiojohtaminen luo selkeän raamin, jossa ideat voivat muuttua todellisiksi läpimurroiksi ja kestäviksi menestystarinoiksi. Kehittämällä näitä osa-alueita organisaatiot voivat varmistaa, että innovaatioajattelu juurtuu osaksi yrityksen arkea ja tuottaa tuloksia, jotka tukevat jatkuvaa kasvua ja uudistumista.
Innovaatiojohtaminen on yksi jatkuvaan uudistumiseen pyrkivän organisaation perusprosesseista. (Sydänmaanlakka 2024) Se sisältää konkreettisen määrittelyn ja kuvauksen useista keskeisistä osa-alueista, jotka tukevat innovatiivisuutta ja luovuutta koko organisaatiossa.
Innovaatiostrategia ohjaa organisaation pyrkimyksiä uudistua ja saavuttaa visionsa ja tavoitteensa. Se määrittää, miten ja millä alueilla yritys keskittyy innovatiiviseen ja tavoitteelliseen luovaan toimintaan.
Innovaatiokulttuuri on osa yrityksen laajempaa kulttuuria ja heijastaa sen arvoja. Innovatiivisuus ja luovuus edellyttävät organisaatiokulttuuria, joka on avoin, kyseenalaistava ja virheitä salliva. Tällainen ympäristö rohkaisee työntekijöitä ottamaan riskejä ja jakamaan ideoita.
Innovaatiorakenne määrittää, kuinka organisaation sisäiset ja ulkoiset verkostot tukevat sen innovatiivisuutta. Tämä rakenne kattaa prosessit, tiimit ja resurssit, jotka mahdollistavat tehokkaan ideoinnin ja kehityksen.
Innovaatioprosessi koostuu ideointi-, valikointi-, kehitys- ja lanseerausvaiheista. Selkeä prosessi takaa, että uusia ideoita etsitään, arvioidaan ja jalostetaan systemaattisesti, mikä tukee uusien liiketoimintamahdollisuuksien syntyä.
Innovaatiokoulutus on osa-alue, jota voidaan konkreettisesti kehittää ja valmentaa. Se keskittyy työntekijöiden luovuuden ja osaamisen vahvistamiseen, mikä edistää innovatiivista ajattelua ja toimintaa.
Innovaatiota tukevat resurssit koostuvat henkilöstön osaamisesta, oppimiskyvystä, tietojärjestelmistä, rahasta, ajasta ja markkinatuntemuksesta. Näiden resurssien tehokas hyödyntäminen organisaatiossa ja sen verkostoissa on avainasemassa.
Innovatiivinen johtaminen keskittyy siihen, miten luovuus voidaan vapauttaa organisaatiossa. Tämä edellyttää menetelmiä ja käytäntöjä, jotka tukevat innovatiivisuutta yksilö-, tiimi- ja organisaatiotasolla. Johtamisen on oltava kannustavaa ja luottamusta rakentavaa, jotta työntekijät tuntevat olonsa turvalliseksi tuoda esiin uusia ideoita.
"Sitä saat, mitä mittaat" -periaate pätee myös innovaatiotoiminnassa. Selkeät tavoitteet ja niiden systemaattinen seuranta auttavat arvioimaan, miten hyvin organisaatio saavuttaa innovaatioonsa liittyvät päämäärät. Mittaaminen ohjaa toimintaa ja tekee kehityksestä näkyvää.
Kaikkia edellä mainittuja osa-alueita on osattava johtaa systemaattisesti. Systemaattisella innovaatiojohtamisella pyritään siihen, että innovatiivisuudesta muodostuu yrityksen ydinosaamista, joka auttaa sitä pysymään kilpailukykyisenä ja menestyvänä.
Lähteet
Teksti:
Petra Sippola, johtamisen yliopettaja, SAMK
Lähteet:
Heltti & Filosofian akatemia (2024). Ajatustyön suunta -julkaisusarjan osa I: Ajattelen joskus salaa. Saatavana: LATAA: Ajatustyön suunta -julkaisusarjan osa I - Heltti
Lawson, B., & Samson, D. (2001). Developing innovation capability in organisations: a dynamic capabilities approach. International journal of innovation management, 5(03), 377-400.
Saunila, M. (2009) Innovaatiokyvykkyyden mittaaminen suorituskyvyn johtamisen näkökulmasta. Saatavana: nbnfi-fe200909232130.pdf
Saunila, M. & Ukko, J. (2021) Innovaatiokyvykkyyden kehitys pk-yrityksissä. LUT Scientific and Expertise Publications, Tutkimusraportit – Research Reports, N. 132. ISBN 978-952-335-731-0 (PDF sähköinen julkaisu)
Sydänmaanlakka, P. (2024) Innostu, innosta, innovoi – näkökulmia älykkääseen johtamiseen. Alma Talent.
