Työelämän muutoksista selviydytään erilaisin keinoin

Työelämämuutosten takaa on havaittavissa monia trendeiksi luokiteltavia asioita, kuten digitalisaatio, globalisaatio, ikääntyvä väestö ja työvoivoiman heikentynyt saatavuus, ilmastokriisi sekä ihmisten muuttuneet arvot. Se, miten työelämän muutoksiin suhtautuu ja niiden kanssa pärjää, määräytyy ainakin osittain siitä, mitä sukupolvea työntekijä edustaa. Eri työelämäsukupolvia edustavien työntekijöiden ajattelu- ja toimintatavat muutostilanteissa voivat poiketa toisistaan merkittävästi, ja näitä myös johtajan on hyvä ymmärtää sekä ottaa huomioon. Mistä siis oikein on kyse?

Sukupolvea yhdistävät samanlaiset kokemukset

Sukupolvi muodostuu suunnilleen samoihin aikoihin syntyneistä ihmisistä, joita yhdistää yksi tai useampi merkittävä avainkokemus nuoruudessa, noin 17 vuoden iässä (Mannheimilainen sukupolviteoria). Avainkokemukset ovat yhteisiä elämäntapahtumia ja niihin perustuvia jaettuja muistoja.

Vaikka sukupolvien kokemuksissa on suomalaisessa työelämänkontekstissa paljon samankaltaisuutta, jotkin työelämää muuttaneet tapahtumat ovat osuneet johonkin sukupolveen pitkäkestoisemmin tai kipeämmin kuin toisiin sukupolviin. Esimerkkeinä voidaan mainita esimerkiksi 1990-luvun laman tai vuoden 2008 finanssikriisin vaikutukset nuorisoon. Taatusti pääsemme myös myöhemmin havaitsemaan pandemiavuosien ja yleistyneen etätyön vaikutukset nykynuorten tapaan suhtautua ja pärjätä työelämän muutostilanteissa.

Eri sukupolvien pärjäämisstrategioita

Öljykriisin sukupolvi (syntymävuodet 1955–1964) käyttää sekä passiivisia että aktiivisia pärjäämisstrategioita. Passiivista edustaa sopeutuminen: silmät ja suu suljetaan, ongelmat pyritään unohtamaan ja tehdään töitä. Toisaalta tälle sukupolvelle on tyypillistä runsas kouluttautuminen. On muutos tai haaste mikä tahansa, sitä pyritään selättämään uuden oppimisella. Hyvinvoinnin sukupolvi (syntymävuodet 1965–1972) vastaa työelämän muutostilanteisiin aktiivisesti työtä kohtuullistamalla. Heidän näkemyksensä mukaan kova-arvoisesta ja mielettömästä työelämästä on hyvä ottaa etäisyyttä omilla valinnoilla. Taustalla näihin valintoihin vaikuttavat hyvinvoinnin sukupolven taipumus henkilökohtaiseen arvopohdintaan ja omien arvojen mukaiseen elämään.

Lamasukupolven (syntymävuodet 1973–1979) pärjäämisstrategioita luonnehtii aktiivisuus ja toiminta. He luottavat pärjäämisessä eniten omaan itseensä. Heille on tyypillistä muutosten haltuunotto, analysointi ja toimintasuunnitelman teko. Lamasukupolven kohdallaan voidaan puhua jopa jonkinasteisesta suorittamisesta, sinnikkyydestä ja ponnekkaasta pärjäämisestä. Y-sukupolven (syntymävuodet 1980–1990) käytössä on monenlaisia pärjäämisstrategioita passiivisesta sopeutumisesta ja etäännyttämisestä työpaikan vaihtoihin. He osaavat käyttää avukseen myös ulkopuolista apua kuten terapeutteja ja psykologeja, toisaalta he voivat jäädä myös yksin muutosten kanssa. Tällöin he sulkeutuvat omaan itseensä ja vetäytyvät kontakteista. Y-sukupolvea eli diginatiiveja onkin luonnehdittu myös yksinäiseksi sukupolveksi, joka on päätynyt tähän joko omasta halustaan tai toisten toiminnan tuloksena. Mielenkiintoista on se, millaiset pärjäämisstrategiat työelämän tuorein sukupolvi, Z, ottaa käyttöönsä.

Lisää ymmärrystä sekä itsestä että toisista

Eri sukupolvien pärjäämisstrategioihin tutustuminen ja sitä kautta oman sukupolven profiilin ja kokemusten tunnistaminen lisäävät parhaimmillaan sekä yksilön itsetuntemusta että ymmärrystä muiden ajattelu- ja toimintatavoista. Eri sukupolvien yhteisten kokemuksien ja eroavuuksien hahmottaminen lisää työntekijöiden keskinäistä arvostusta, eri sukupolvien vahvuuksien hyödyntämistä työyhteisössä sekä toisilta oppimista. Tällöin sukupolvien vastakkainasettelu vähenee, ja se taas tuo työelämään lisää siellä niin kovasti kaivattavaa inhimillisyyttä. Erilaiset pärjäämisstrategiat ovat myös merkki työelämässä piilevästä toivosta ja ihmiselle luonteenomaisesta sopeutuvuudesta: ihminen etsii aina keinot pärjätä, ja työelämästä voi selvitä voittajana.

Teksti:

Minna Kalliomäki, Työhyvinvoinnin asiantuntija SAMK, Työnohjaaja

Jonna Koivisto, Johtamisen lehtori SAMK, Certified Business Coach, Mentori Suomen Mentorit ry

Blogitekstin inspiraationa on käytetty mm. seuraavaa lähdettä:

Järvensivu, A., Nikkanen, R., Syrjä, S. (toim.) 2014. Työelämän sukupolvet ja muutoksissa pärjäämisen strategiat. Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes. Tampere.