Muutos ja mahdollisuus

Hyppy tuntemattomaan:

Muutosjohtaminen ei ole vain yksittäinen ajanjakso, vaan se ulottuu organisaatiomuutoksen molemmin puolin. Ensin valmistaudutaan tulevaan, sitten toteutetaan muutos – ja lopulta rakennetaan uutta arkea. Tämä vaatii johdolta rohkeutta tehdä vaikeitakin päätöksiä tulevaisuuden hyväksi. Missä määrin strateginen suunnittelu mahdollistaa osallistavan kuuntelun ja keskustelun? Mahdollisuuksien mukaan toki, mutta on oltava uskallus nähdä määränpää ja kulkea sitä kohti.

Konsulttien aikakausi, jossa ulkopuolinen asiantuntija toi ratkaisun valmiina, on monessa organisaatiossa väistymässä. Tilalle etsitään ja löydetään pysyvämpää, sisäisesti johdettua tapaa uudistua. Tarvitaan yhtä aikaa muutosta ja jatkuvuutta – kykyä katsoa ulospäin, mutta myös johtaa sisältä käsin.

Muutosvastarinta ei ole pelkkä este, vaan se on kuin lintuparven viserrys: moninaista, joskus ristiriitaista, mutta tarkasti kuunneltuna täynnä erilaisia ja arvokkaita säveliä. Johtamisen taito on erottaa tästä äänimassasta ne soinnut, jotka vievät eteenpäin – ja uskaltaa sulkea korvansa niiltä, jotka vain sitovat menneeseen.

Vaikeuksia arjessa:

Johtajana kysyn itseltäni: uskallanko sanoa ääneen sen, mitä ajattelen? Voinko ohjeistaa asioita, joiden näen selvästi kaipaavan muutosta? Entä jos joku loukkaantuu – astunko tahtomattani jonkun varpaille?

Muutoksen tuominen tiimiin ei ole koskaan kivutonta. Uudet näkemykset ja suunnat voivat herättää epävarmuutta, etenkin jos ne tulevat uuden johdon mukana tai jos työntekijöillä on kokemus ulkopuolisuudesta. On kuitenkin selvää, että kaikkea ei voi tehdä yhdessä, vastuuta johtamisesta ei voi jakaa. On inhimillistä, että menneisyyden kokemukset – väärinymmärrykset, epäoikeudenmukaisuuden tunteet tai pettymykset – jättävät jälkensä niitä kokeneisiin. Ne voivat synnyttää kyynisyyttä, joka tekee uudelle alulle vaikean. Uusi organisaatio tarvitsee uuden alun, sille on annettava aidosti mahdollisuus

Voiko tiimi aloittaa puhtaalta pöydältä? Se on mahdollista, mutta ei itsestään selvää. Luottamus ei synny käskystä, vaan teoista. Tarvitaan aikaa, kuuntelua ja ennen kaikkea aitoa halua ymmärtää toisia. On jaksettava kuulla samat tarinat useaan kertaan – ei siksi, että ne pitäisivät meidät kiinni menneessä, vaan siksi, että ne auttavat meitä ymmärtämään, miksi muutos voi tuntua niin vaikealta.

Me kaikki olemme ihmisiä. Teemme virheitä, mutta voimme myös oppia niistä. Uuden edessä tärkeintä on nöyryys: ei kukaan voi väittää tietävänsä, näkevänsä tai ymmärtävänsä kaikkea, mutta pitää olla valmis kuuntelemaan, oppimaan ja rakentamaan yhdessä parempaa. Niin kauan, kun on ihmisiä, niin pitkään tapahtuu virheitä, se on inhimillistä.

Menneisyys:

Kaikki aiemmin tehty on kiistatta ollut hyvää, sillä on saavutettu hyviä tuloksia ajassaan. Organisaatiossa kaikkien tulee arvostaa aiemmin tehtyä, mutta nähdä myös eteenpäin ja löytää uusia kärkiteemoja. Etsivä löytää, huominen on uusi mahdollisuus ja yritys palkitaan. Siinäpä asenteita useimmalle, jotka edelleen yrittävät pullikoida muutosta vastaan.

Kaikki aiemmin tehty on ollut arvokasta. Se on tuottanut tuloksia, rakentanut organisaatiokulttuuria ja kivijalkaa sekä vienyt organisaatiota eteenpäin omassa ajassaan. Siksi menneeseen tulee suhtautua kunnioituksella – ei vähätellen, vaan arvostaen.

Mutta samalla on katsottava eteenpäin. Jokainen aika tuo mukanaan uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Tarvitsemme uusia kärkiteemoja, uusia näkökulmia ja rohkeutta uudistua. Vain niin pysymme elinvoimaisina ja merkityksellisinä.

Etsivä löytää. Huominen on uusi mahdollisuus. Yritys palkitaan. Nämä eivät ole vain iskulauseita, vaan asenteita, jotka kantavat muutoksen keskellä. Ne haastavat myös niitä, jotka vielä epäröivät tai vastustavat muutosta. Muutos ei ole uhka, vaan mahdollisuus – jos sen uskaltaa kohdata avoimin mielin.

Viestintä:

Johtamisen sanoittaminen on yllättävän vaikeaa. Puhutaan tutkijanvapaudesta, mutta samalla vältellään ohjeita ja jopa perusteltuja määräyksiä tai käytetään vapautta työajoissa liian joustavasti. Pyydetään monenlaista: Yksi haluaa keskustella kasvotusten, toinen toivoo kirjallista viestintää, kolmas jotain aivan muuta. Johtajuus joutuu koetukselle, kun yrittää löytää reitin, jossa ei kompastu jokaisen toiveen kuoppaan.

Mutta vaikeinta ei ole moninaisuus – vaan se, kun joku kaivaa kuoppaa toiselle. Kun pieni piiri toimii selän takana tai, kun omaa asemaa rakennetaan toisia vähättelemällä. Se satuttaa. Ja se vie aikaa – sellaista aikaa, jonka toivoisi voivansa käyttää rakentamiseen, ei korjaamiseen.

Silti uskon tähän: osaavin tekijä ei nouse esiin painamalla muita alas, vaan nostamalla heitä mukanaan. Tiimi on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki – ja johtajan tehtävä on nähdä jokaisessa potentiaali ja osoittaa oikeat positiot.

Millainen tässä sitten pitäisi olla:

Johtajuus vaatii rohkeutta luottaa jokaiseen hetkeen ja mahdollisuuksiin. On uskallettava olla aktiivinen, seurata omaa sydäntä ja tehdä päätöksiä, jotka vievät organisaatiota ja omaa tiimiä eteenpäin. Ihmisten persoonat ja vahvuudet on tunnistettava – ja heitä on ohjattava oikeisiin rooleihin, joissa he voivat kukoistaa.

Johtajan tehtävä on tehdä siirtoja omalla tavallaan, harkiten, mutta päättäväisesti. On nostettava esiin ne, joista kasvaa avaintekijöitä – ja samalla uskallettava siirtää syrjään ne, joiden aika ei ole nyt. Tämä ei ole kovuutta, vaan vastuullisuutta.

Luottamus on kaiken perusta. Sekä johtajan että tiimin tulee luottaa organisaatioon ja sen suuntaan. Virheet kuuluvat matkaan – niihin ei saa juurtua, vaan niistä on opittava. Muutos ei tapahdu, jos jäämme kiinni katkeruuteen, kateuteen tai marttyyriasenteeseen. Vatulointi ei vie asioita eteenpäin.

Johtajan on kuunneltava ja omattava empatiaa. Mutta samalla on tunnistettava, kun yksittäiset henkilöt vievät enemmän energiaa kuin tuovat. Jokainen päivä on arvokas, ja johtajan aika on rajallinen. Siksi odotan tiimiltäni omaa ajattelua, tehokkuutta ja kiinnostusta omiin tehtäviinsä – sekä kollegoiden arvostusta.

Tiimi ei ole vain yksilöiden summa – se on yhteinen rytmi, jossa jokaisen panos vaikuttaa kokonaisuuteen. Ja juuri siksi jokaisella on vastuu siitä, millaiseksi arkemme muodostuu.

Jaettu vastuu ja vallan jako

Jaettua vastuuta ei ole. Vaikka työyhteisö voi toimia demokraattisesti, johtamisen ytimessä on vallan ja vastuun selkeä yhdistelmä ja johtamiseen liitetty tehtävä huolehtia asioiden eteenpäin viemisestä. Päätöksenteko ei voi jäädä kenenkään tai minkään tiimin loputtoman vatuloinnin varaan – varsinkaan muutostilanteissa, joissa tarvitaan suuntaa, selkeyttä ja rohkeutta tehdä ratkaisuja.

Demokraattinen työyhteisö ei tarkoita päätöksenteon hajauttamista niin, että kukaan ei kanna vastuuta. Se tarkoittaa sitä, että keskustelulle on tilaa ja turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen voi tuoda esiin näkemyksensä. Mutta lopulta jonkun on tehtävä päätös – ja se kuuluu johdolle tai johtajalle.

Ideoiden jalkauttaminen vaatii tilaa ja aikaa. Oikea tiimi mahdollistaa kasvun, kun siihen luotetaan – mutta luottamus ei sulje pois johtajan vastuuta varmistaa, että asiat etenevät. Johtajan tehtävä on turvata selustansa: olla hereillä, nähdä kokonaisuus ja reagoida muuttuviin tilanteisiin.

Muutosjohtamisessa ei ole varaa jahkailuun. On oltava selkeä, kuunteleva ja päättäväinen – yhtä aikaa.

Haasteisiin vastaaminen

Suurin haaste syntyy silloin, kun kohtaan ihmisen, joka ei motivoidu. Joka ei näe arvoa saavutuksissa, työyhteisössä, uusissa hankkeissa – tai edes siinä, että saa olla osa tiedeyhteisöä ja rakentaa uutta. Silloin johtaminen ei ole enää suunnan näyttämistä, vaan merkityksen etsimistä. Ja joskus on hyväksyttävä, että kaikki eivät halua kulkea mukana.

Kohti uutta

Johtajuus on ratkaisevassa roolissa tiimien ja organisaatioiden menestyksessä – mutta kukaan ei johda yksin. Johtajuus syntyy suhteessa toisiin: alaisiin, kollegoihin, yhteisiin tavoitteisiin ja jaettuihin haasteisiin. Ilman ihmisiä ei ole johtajuutta – ja ilman haasteita ei ole kasvua ja uusia mahdollisuuksia.

Yhdessä navigoimme yhteisellä road map.lla, ratkomme ongelmia ja rakennamme uutta. Ja kun onnistumme, iloitsemme yhdessä. Se on johtajuuden kauneus: ei vain suunnan näyttämistä, vaan yhteisen matkan mahdollistamista.

Teksti

Katri-Piia Rajala, tutkimuspäällikkö Merilogistiikan tutkimuskeskus